Tulosta tämä sivu

Mannerheim-ristin ritarit

Takaisin listaukseen

Seuraava ritari

Edellinen ritari

MANNINEN Toivo Kaarlo
100
MANNINEN Toivo Kaarlo 100

Maanviljelijä, ylikersantti.
Syntyi 10.1.1915 Michiganin Calumetissa Yhdysvalloissa, kuoli 29.12.1943 Oulussa (32.SotaS), haudattu Pudasjärven sankarihautaan.
Ritari 100, 6.11.1942, kersantti, joukkueenvarajohtaja 6./JR 53.
Vanhemmat talollinen Matti Manninen ja Lydia Väänänen. Puoliso Anna Hilja Vainio myöhemmin Oikarinen k 2010. Lapset Kyllikki Kaarina (1939) vastaanottoapulainen Oulu, Seppo Olavi (1941) sähköteknikko Simo.

 

Kansakoulu, varusmies PohR 1937–38. Kuului Pudasjärven suojeluskuntaan 1938–40.

Talvisota: joukkueenvarajohtaja JR 25 1939–40, Kuhmo, Saunajärvi, Sivakka, Pirttimäki, haavoittui 5.3.1940 Kuhmossa, lomautettu toistaiseksi 24.4.1940. Jatkosota: joukkueenvarajohtaja JR 53 1941–42, Sohjana, Kiestinki, haavoittui 5.8.1941 Kiestingin Saarijärvellä, vapautettu palveluksesta pysyvän invaliditeetin takia 27.2.1942.

Maanviljelijä kotitilalla Pudasjärvellä.

Korpraali 15.7.1937, alikersantti 5.11.1937, kersantti 11.4.1940, ylikersantti 20.6.1945 (OulSpE pky 7/45).
MR 2, VR 4 mk, VM 1, VM 2, Ts mm.

”Ylipäällikkö on pvm:llä 6.11.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kersantti Toivo Mannisen.

Kersantti Manninen toimi sodan alussa varajoukkueenjohtajana osoittaen jo silloin olevansa erikoisen sisukas ja rohkea toiminnassaan. Hän johti menestyksellisesti toistakymmentä partioretkeä vihollisen asemiin ja selustaan. Usein hänen suorittamallaan tiedustelutoiminnalla oli ratkaiseva merkitys etenemistaistelujen kululle, sillä uhkarohkeasti edeten ja välittämättä vihollisen vastatoiminnasta hän pystyi löytämään heikot kohdat vihollisen asemissa. Kiestingin suunnalla hyökättäessä n.s. kuolemankukkulalle hän otti joukkueenjohtajan kaaduttua joukkueen komentoonsa jatkaen hyökkäystä itse ensimmäisenä. Jonkin matkaa edettyään astui hän vihollisen miinaan ruhjoen toisen jalkansa nilkkaa myöten. Tämän hän ei kuitenkaan antanut estää toimintaansa, vaan vaikeasta vammastaan huolimatta hän johti hyökkäyksen aina tavoitteeseen ja lopulliseen voittoon saakka. Yhdellä jalalla liikkuen hän vielä tarkasti joukkueensa asemat eikä sallinut kuljettaa itseään pois ennenkuin voi varmistua siitä, että ne myös pitivät.”

Seuraava ritari

Edellinen ritari

Takaisin listaukseen