Mannerheim-ristin ritarit
Työnjohtaja, vääpeli.
Syntyi 12.2.1918 Rovaniemellä, kuoli 20.5.1974 Ylitorniolla, haudattu Ylitorniolle Meltosjärven hautausmaalle.
Ritari 174, 21.12.1944, ylikersantti, joukkueenvarajohtaja 1./21.Pr.
Kasvatusvanhemmat pientilallinen Valleri ja Tilma Tervahauta. Puoliso Martta Puurula k 1981. Lapset Ritva Anneli (1947) Pokka siltanosturinkuljettaja Tornio, Raija Kaarina (1950) Haavisto vaihetyöntekijä Raisio, Kimmo Antero (1953) maalari Surahammar Ruotsi.
Kansakoulu, varusmies PohR 1939–40. Kuului Tengeliöjoen suojeluskuntaan 1936–41.
Talvisota: konepistoolimies JR 64 1939–40, Suomussalmi, Raate, Pitkäranta, haavoittui 16.1.1940 Pitkärannassa. Jatkosota: kiväärimies ja ryhmänjohtaja JR 54 1941–42, ryhmänjohtaja 12.Pr 1942–43 ja JR 54 1943, ryhmänjohtaja ja joukkueenvarajohtaja 21.Pr 1943–44, Kaakkurilampi, Kuorekevaara, Nenäpalo, Kurtti, Tuorevaara, Nuottavaara, Keski-Vilmajoki, Ala-Vilmajoki, Krivi, Leppäjoki, Saravaara, Kumsa, Porajärvi, Lutikkavaara, haavoittui 27.8.1941 Kurtin Tuorevaarassa ja 9.1.1943 Krivillä, kotiutettu 19.11.1944.
Työnjohtaja Kemi Oy Karihaara 1945–65.
Korpraali 8.1.1940, alikersantti 4.8.1941, kersantti 1.10.1942, ylikersantti 30.10.1944, vääpeli 6.12.1967.
MR 2, VR 3 mk, VR 4 mk, VM 2, Ts mm, Js mm, SaksRR 2.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 21.12.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kersantti Vilho Pikkaraisen.
Kersantti Pikkarainen toimi hyökkäysvaiheen aikana jääkärijoukkueen ryhmänjohtajana suorittaen jo tällöin useita erittäin vaikeita partioretkiä vihollisen selustaan ja tuoden arvokkaita tietoja. Kesällä 1942 Seesjärven länsipuolisessa maastossa käydyissä korpitaisteluissa, jotka johtivat vihollisen 1. Sissiprikaatin tuhoon, hänen erinomaiset partioimislahjansa vasta pääsivät täysiin oikeuksiinsa. Partioiden jatkuvasti leveälle alueelle ryhmittyneen vihollisen keskellä aiheutti kersantti Pikkarainen sille tuntuvia tappioita hyökätessään eri kohdista sen leiripaikoille. Taistelun eräässä vaiheessa yritti vihollinen motittaa osan joukostamme. Kersantti Pikkarainen huomasi kuitenkin sen aikeet palatessaan partioretkeltä ja iski ryhmällään reippaasti vihollisen selkään estäen siten sen aikeet. 16.3.44 toimi kersantti Pikkarainen iskuryhmän johtajana Leppäjoen lohkolla. Tällöin hän vihollisen asemissa otti vangin lyömällä tätä pampulla päähän. Apuun rientäneet viholliset hän tuhosi konepistoolillaan. 23.6.44 Saravaaran taisteluiden aikana onnistui vihollisen n. 50-miehisen partion tunkeutua selustaamme. Syntyneessä taistelussa kersantti Pikkaraisen johtama joukkue pakotti sen vetäytymään erääseen metsäsaarekkeeseen. Tämän jälkeen hän järjesti osan miehistään sitomaan rintamassa ja pääosalla teki yllättävän hyökkäyksen vihollisen selustaan. Yllätys oli niin täydellinen, ettei vihollinen ehtinyt tehdä vastarintaa juuri nimeksikään, vaan antautui melkein heti. Kesän 1944 raskaissa viivytystaisteluissa partioi kersantti Pikkarainen jatkuvasti erittäin suurella menestyksellä. Niinpä hän 26.7.44 Siikavaaran maastossa ryhmineen ryömi useita satoja metrejä avonaiselle suolle, koska muualta ei päässyt lähelle kohdetta. Tehtävänsä suoritettuaan johti hän partionsa kapeasta raosta vihollisen varmistuksen läpi, ui verraten leveän joen yli tuoden johdollemme erittäin tärkeän tiedon. 1.8.44 hyökättäessä Viikulanvaaraan valtasi kersantti Pikkaraisen johtama puolijoukkue mm. kolme kuorma-autoa. Myöhemmin kun joukkomme oli vihollisen kovan painostuksen takia vetäydyttävä hieman kävi kersantti Pikkarainen vihollisen kiivaasta tulesta huolimatta tuhoamassa nämä välimaastoon jääneet autot.”
