Mannerheim-ristin ritarit
Jalkaväenkenraali, yleisesikuntaupseeri.
Syntyi 9.2.1905 Helsingissä, kuoli 26.2.2004 Turussa, haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.
Ritari 162, 4.12.1944, eversti, rykmentinkomentaja JR 7.
Vanhemmat professori Ernst Hjalmar Ehrnrooth ja Karin Selin. Puoliso Karin Birgitte Schack k 2019. Lapset Karin Ingrid Louise (1960) kirjailija, kuvataiteilija Turku, Hans Adolf Bertram (1962) everstiluutnantti, yleisesikuntaupseeri Turku, Eva Beata Ulrica (1964) lääketieteen tohtori Kööpenhamina Tanska.
Ylioppilas Svenska normallyceum i Helsingfors 1922, varusmies URR 1922, KadK kadettikurssi 5 1922–24 kadettikersantti, Strömsholmin Ratsastuskoulu Ruotsissa 1928–29, TK luutnanttikurssi 1932, SKK/Y 10 1933–35, yleisesikuntaupseerin arvo 31.8.1936. Kuului Kirkkonummen suojeluskuntaan 1919–22.
Nuorempi upseeri ja eskadroonanpäällikkö URR 1924–31, opetusupseeri TK 1931, adjutantti ja toimistoupseeri RvPrE 1931–39, esikuntapäällikkö 7.DE ja Itä-SavSlE 1940–41, URR komentaja 1944–47, TK johtaja 1947–52, PsR komentaja 1952–56, PE ilmapuolustuksentarkastaja 1956–60, 2.D komentaja 1960–65, evp 9.2.1965.
URR:n kunnianeuvoston varajäsen 1928 ja 1932 sekä jäsen 1936–38 ja puheenjohtaja 1939, Suomen edustaja Kuningas Kustaa II Adolfin 300-vuotismuistojuhlassa Ruotsissa 1932, seurueen jäsen Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa Ruotsin Prinssi Gustaf Adolfin Suomen-vierailulla 1934, PsPr:n kunniatuomioistuimen puheenjohtaja 1953–56, Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa Ruotsin Prinsessa Sibyllan Suomen-vierailun matkanjohtaja 1955, Hänen Majesteettinsa Tanskan Kuningas Fredrik IX:n seurueessa tämän Suomen-vierailun aikana 1958, Valtioneuvoston asettaman Fouga-toimikunnan puheenjohtaja 1958 ja lentovauriotoimikunnan jäsen 1958–59.
Talvisota: yleisesikuntaupseeri RvPrE 1939–40 ja esikuntapäällikkö 7.DE 1940, Taipale. Jatkosota: esikuntapäällikkö 2.DE 1941–42, Taisteluosasto Ehrnroothin komentaja 1941, JR 7 komentaja 1942–44, Tyrjä, Laatokan luoteispuoli, Ohta, Siiranmäki, Vuosalmi, Äyräpää, haavoittui 1.7.1941 Kurkelanjärvellä.
Punkaharjun Kadettipiirin varapuheenjohtaja 1940, Upseerien Metsästysyhdistyksen Lappeenrannan alaosaston puheenjohtaja 1945–47, Lappeenrannan Kadettipiirin puheenjohtaja 1945–47, Hubertusseuran hallituksen jäsen ja puheenjohtaja 1945–48, Suomen Ratsastajainliiton hallituksen jäsen 1946–47 ja 1950–51 sekä varajäsen 1952, Haminan Ratsastajain puheenjohtaja 1947–49, Upseerien Metsästysyhdistyksen Haminan alaosaston puheenjohtaja 1947–49, Haminan Kadettipiirin puheenjohtaja 1948–49, Tuusulan Kadettipiirin puheenjohtaja 1950–52, Kadettikunnan hallituksen jäsen 1950–51, valtuuskunnan jäsen 1950–54, 30-vuotisjuhlakomitean puheenjohtaja 1950, puheenjohtaja 1951–53 ja varapuheenjohtaja 1953–54, Kenraali Hannes Ignatiuksen Kadettisäätiön hallituksen jäsen 1950–52, Upseeriliiton Tuusulan alaosaston puheenjohtaja 1950–52, Tuusulan Ratsastajain puheenjohtaja 1950–52, Upseerijärjestöjen yhteistyöelimen jäsen 1950–51 ja puheenjohtaja 1952, Upseeriliiton hallituksen varapuheenjohtaja 1951–53 ja hallituksen jäsen 1953–54, Suomen Marsalkka Mannerheimin Kadettisäätiön hallituksen puheenjohtaja 1951–53 ja varapuheenjohtaja 1953–54, Suomen Marsalkka Mannerheimin muistotoimikunnan puheenjohtaja 1952 ja jäsen 1953, Suomen Marsalkan Ratsastajapatsasvaltuuskunnan neuvottelukunnan ja patsastoimikunnan jäsen, yleisjaoston puheenjohtaja ja työjaoston sekä palkintolautakunnan jäsen 1952–55, Upseerien Metsästysyhdistyksen johtokunnan varajäsen 1951–57 ja puheenjohtaja 1957–80, Finlands Adelsförbund rf:n elinkautisjäsen, Upseeriliiton yhteyselimen jäsen 1956–58, Suomen Sotatieteellisen Seuran yleissotatieteellisen jaoston arvostelulautakunnan puheenjohtaja 1956–58, arvostelulautakunnan puheenjohtaja 1958–62 ja johtokunnan jäsen 1962–66, Suomen Marsalkka Mannerheimin Metsästysmaja ry:n puheenjohtaja 1957–98, Savon Prikaatin Killan valtuuskunnan jäsen 1962–66 ja killan puheenjohtaja 1967–91, Jalkaväen säätiön valtuuskunnan jäsen 1966–76, Suomen Marsalkka Mannerheimin perinnesäätiön puheenjohtaja 1974–99. Kakskerran kunnanhallituksen jäsen 1965–68, Kakskerran Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja 1966–72, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kakskerran osaston puheenjohtaja 1965–79. Kunniapuheenjohtajuuksia: Upseerien Metsästysyhdistys 1980, Upseeriliitto 1995, Suomen Marsalkka Mannerheimin Metsästysmaja ry 1998, Suomen Marsalkka Mannerheimin perinnesäätiö 1999. Kunniajäsenyyksiä: Hubertusseura 1948, Haminan Ratsastajat 1949, Åbolands Reservoffiserar 1965, Jalkaväen säätiö 1976, Kadettikunta 1976, Turun Sotaveteraanit 1979, Suomen Reserviupseeriliitto 1981, Suomen Sotaveteraaniliitto 1984, Rakuunakilta 1984, Savon Prikaatin Kilta 1991, Upseeriliitto 1995, Kaaderilaulajat 1996, Pro Patria -yhdistys 2000, Jääkäritykistön Kilta 2001. Suomen edustaja XIV olympiakisojen kenttäratsastuskilpailussa Lontoossa 1948 (20.), Suomen ratsastusjoukkueen johtaja XV olympiakisoissa Helsingissä 1952. Mannerheim-ristin ritarien säätiön säädekirjan allekirjoittaja 1954, hallituksen jäsen 1954–77, varapuheenjohtaja 1954–69 ja puheenjohtaja 1969–77, hallituksen työvaliokunnan puheenjohtaja 1969–77, valtuuskunnan jäsen ja puheenjohtaja 1977–02, säätiön kunniapuheenjohtaja 2002.
Julkaisut: yhdessä Marja-Liisa Lehtosen kanssa Kenraalin testamentti (1994).
Kornetti 16.10.1924, luutnantti 28.5.1926, ratsumestari 19.10.1931, majuri 14.1.1940, everstiluutnantti 30.12.1941, eversti 6.7.1944, kenraalimajuri 8.2.1956, kenraaliluutnantti 28.12.1959, jalkaväenkenraali 6.12.1980.
VR SR mk, SL SR rt, MR 2, SVR K, VR 2 tlk, VR 2 mk, VR 3 mk, R SVR 1, Ts mm, Js mm, O ar, Sot am, SU ar, RUL am sk, KK am sk, Sotavet k ar, UL am 1, SaksRR 2, K RuotsMR suurr rt, VirMaarRR SR, TanskDR K 1, RanskKL suurups, XXX.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 4.12.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi eversti Adolf Erik Ehrnroothin.
Eversti Ehrnrooth on osoittautunut paitsi taitavaksi ja tarmokkaaksi esikuntapäälliköksi, myös ensiluokkaiseksi komentajaksi. Kun kesän 1941 suurten läpimurtotaistelujen alkumenestysten jälkeen yhtymän hyökkäys pysähtyi Pieni Iijärvi–Kurkelan järvikannakselle, jonka vihollinen oli lujasti varustanut, sai eversti Ehrnrooth tehtäväkseen edellämainitun kannaksen avaamisen. Taistelun ratkaisevassa vaiheessa hyökkäys kuitenkin pysähtyi, mutta henkilökohtaisella esimerkillään sai eversti Ehrnrooth sen jälleen liikkeelle ja tehtävä tuli suoritetuksi, vaikkakin hän itse haavoittui vaikeasti. Ollessaan vielä toipilasasteella ilmoittautui eversti Ehrnrooth uudelleen palvelukseen. Asemasotavaiheen aikana hän järjesti mm. hyvin onnistuneen ns. ”Maskottitukikohdan” tuhoamisen sekä suoritti valmistelut ”Hiekkaharjutukikohdan” tuhoamiseksi. Vihollisen suurhyökkäyksen 9.6.44 alettua kohdistui vihollisen paine suurelta osalta eversti Ehrnroothin johtaman joukko-osaston oikeaan siipeen, joka aluksi hieman antoi perään, mutta päättävän sitkeästi taistellen sai eversti Ehrnrooth tilanteen vakautetuksi vain kahden tukikohdan menetyksellä. Kun yleistilanteen johdosta eversti Ehrnroothin joukot vedettiin taaksepäin, kävi hän vaikeissa olosuhteissa erittäin aktiivista viivytystaistelua päälletunkevaa vihollista vastaan aiheuttaen sille erittäin raskaat tappiot. Siiranmäkeä puolustaessaan löi eversti Ehrnrooth useampien vihollisdivisioonien hyökkäykset takaisin ja aiheutti sille n. 5000 miehen tappiot. 4.7.44 alkaneessa suurtaistelussa Äyräpään sillanpääasemasta joutui eversti Ehrnrooth joukkoineen jälleen kantamaan taistelun raskaimman taakan. Puolustuksen murruttua naapurilohkolla piti eversti Ehrnrooth vielä puoliaan kaksi vuorokautta antaen siten aikaa puolustuksen järjestämiseen Vuoksen pohjoisrannalle. Vihollisen 9.7. alettua kolmen divisioonan voimin maihinnousun Vuosalmella otti eversti Ehrnrooth joukkoineen taaskin vastaan pääiskun. Tilanteen ollessa kriitillisin ja puolustuksen hajoamaisillaan joukkojemme vähälukuisuuden ja väsymyksen vuoksi eversti Ehrnrooth henkilökohtaisella esimerkillään ja pysymällä esikuntineen saarrostusuhasta huolimatta paikallaan, sai miehensä kestämään, kunnes tilanne saatiin vakaannutetuksi.”
